[Takaisin]

Orja

Pelto kyntämättä horisonttiin päin
Valjaat painaa olkapäihin ruostetta
Huudoin, marssin tahtiin suota poljetaan

Pilvet tummenee ja mieltä heikottaa
Jalat puutuneena etsii askeltaan
Silmin väsynein eteen tähyää

Se nauraa kun ruoska orjan kaataa
Sylkee kasvoihin päin
Se nauraa, se nauraa, se nauraa

Raivoissaan itkee ja vertansa juo
Vaivoissaan hampaitaan sylkee ja syö

Orja! Orja! Orja!

Kangastus, kangastus
Sadepisaraa turhaan odottaa
Riistetty, riistetty
Joka sentti jonka sivuun askeltaa

Sen luinen katse on kuin mustaa magiaa
Läpi tahdon voiman kuiskii äänet tuhoa

Tekee työtänsä taas
Vaivoin auraansa kuljettaa

Se nauraa kun ruoska orjan kaataa, sylkee kasvoihin päin
Se nauraa, se nauraa, se nauraa

Raivoissaan, vaivoissaan
Raivoissaan, vaivoissaan